Matka Kreetalle 16-23.10 2015

Kreeta ja Hersonissos

Matkustin syyslomalla Kreetalle Hersonissokseen ja viikko oli aurinkoinen ja lämmin. Kahtena päivänä oli puolipilvistä, mutta lämpötila oli silti 25-27 C. Eli meressä täytyi kyllä vilvoitella joka päivä ja ainakin kerran. Pieniä hiekkarantoja oli monta pitkinrantaa ja ehkä pisin ja hienohiekkaisin oli Star Beach-hotellin edessä.

Tuttuun tapaan vuokrasimme auton ja Ida-village huoneistohotellista käsin retkeilimme saarella.

Ensimmäisenä retkipäivänä kävimme ajelemassa Iraklionissa. Tarkoituksena oli käydä markkinoilla, mutta kaupunki oli niin täynnä autoja ettei parkkipaikkaa kertakaikkiaan löytynyt. Ainoa parkkipaikka jonka löysimme oli maksullinen (5 e/tunti). Lisäksi kuski taisi jo hermostua kaupunkiajeluun. Niinpä luovuimme markkinoista ja suuntasimme kaupungin ulkopuolelle Knossoksen palatsiin.

Knossoksessa saimme liput ja huomasimme saaneemme normaalinpaperit kouraan. No näinkin voi siis käydä Kreikassa, varmaan vahingossa?  Palatsissa riitti ihmeteltävää ja rauniot olivat yllättävän laajat eikä kaikkea meinannut jaksaa edes katsoa. Raunioita oli korjailtu ja alkuperäistä ja uutta "restauroitua" oli vaikea erottaa toisistaaan.

Näillä papereilla mennään!

Vanhaa marmoria vai jäätä?

Seinämaalauksia ja kohokuvioita ja punaisia pylväitä

Ruukkuja käytettiin ruoan varastointiin -hienoja olivat

Ehkä hienoin seinämaalaus

Itseäni kiinnosti kovasti miten vesiasiat oli hoidettu rakennuksissa ja kyllähä siellä risteili vesikouruja. Oli vaikea sanoa oliko vesikanava tehty jo kauan sitten vai vasta  jäljestäpäin.

Vesiastia tai allas

Kouru johtaa likakaivoon? Siis vessako tämä on?

 Kokemuksena ihan hieno paikka ja vieressä oli vielä hyvä paikallinen kahvila, josta sai vielä lounastakin kohtuuhintaan. Täytyy välillä muistaa tankata turistia!

Ruokapaikkaa etsimässä

Matkalla alkaa kummasti viihtyä kun löytää mukavan ruokapaikan. Meidän mielestämme semmoinen oli Karavi-ravintola joka löytyi ihan rannasta. Lähin hotelli taisi olla Silva Beach-hotelli.
 Enpä ole missään parenpaa pitsaa saanut kuin Mediterranean-pitsa Karavissa oli. Ja nolona tunnustetaan että tällä reissulla syötiin paljon tämmöistä ei paikallista ruokaa. Ravintolat supistivat tarjontaansa eivätkä välttämättä olleet edes illalla auki, koska turistikausi alkoi olla ohi. Tämä meidän lempiravintola kyllä valmisti vielä alkuviikosta ihania grilliruokia ja semmoista kerkesimme kerran maistaa. Eli cappuccino freddoa, cappuccinoa, jätskiä, Alfaa ja muuta hyvää nautimme näissä maisemissa.

Näissä oli valot sisällä

Laskuhan tuodaan yleensä heti pöytään , kiirettä ei ole maksaa ja laskuja voi kerryttää samaan pinoon. Kuten kreikkalaiset pitää vaan todeta NO PROBLEM!  Ja itäsuomalaisittain: kyllä se siitä suttaantuu.

Retki Vai-palmurannalle

Toisena autoretkipäivänä ajelimme Vai-palmurannalle Agios Nikolaoksen kautta Sitiaan, jossa söimme lounasta. Ruokapaikka oli paikallinen taverna ja silläkin oli tapana tarjota ruoan päälle ilmainen pieni jälkiruokaherkku. Paikalliset tavernat ovat yleensä juuri niin vieraanvaraisia ja ennen ruokaa tuodaan vielä leivän kanssa lisukkeita. Yleensä kreikassa on ollut tapana tuoda aina leipää ruoalle ja oikeastaan se on laskutettu kattausmaksuna. Esim. neljä henkilöä ja 4e kattausmaksu tai useammin vain 2e. Kreetalla emme kyllä törmänneet tähän tapaan vaan leipä oli ilmainen lisuke.

Maisemia matkalta, Toploun luostari lähellä

 Matka kesti ranalle 2 tuntia ja 45 minuuttia. Hieman ennen määränpäätä oli Toploun luostari. Tämän luostarin tuotteita olisi ollut ravintolassa tarjolla Vai-rannalla. Tienvarrella oli melkoinen palmumetsä jo kilometri ennen rantaa. Perinnetiedon mukaan palmut ovat lähteneet itämään merirosvojen heitettyä pilaantuneita taateleita mereen. Palmut olivat siis taatelipalmuja.

 Matkan pituus kyllä verotti voimia ja emme jääneet pitkäksi aikaa vaan uimme ja lähdimme hyvissä ajoin takaisin ettei tarvitsisi ajaa pimeässä. Onneksi olimme syöneet Sitiassa ja tankki oli täynnä tällä reissulla. Meitä oli varoitettu että sunnuntaina bensa-asemat eivät ole auki.

 Taisi kaasujalka olla jumissa kuskilla tällä reissulla. Tie kulki vuoristossa ja mutkia riitti. Liikenne oli sen verran sutjakkaa että kannatti antaatietä kiireisille. Uutta tietä rakennettiin Sitiasta Agios Nikolausta kohti, mutta tie ei vielä ollut valmis joten ehkä myöhemmin tuokin matka on sutjakanpi.

Agios Nikolaos

 Päätimme rajoittaa matkan pituuden tunnin päähän ja niinpä tutustuimme Agios Nikolaoksen kaupunkiin.

Rantasuihkut pikkukivirannalla

 Seikkailimme pitkin rantaa kiertävää polkua ja söimme tavernassa. Lopulta löysimme keskustan "järven" ja jäähdyttelimme varjossa ja nautimme jätskiä ja virvokkeita.

Uimme kaupungin hienohiekkaisella rannalla, jota mainostettiin puhtaana Blue Flag-rantana ja vuokrasimme jopa rantatuolit. Yleensä emme lekottele tuntitolkulla rannalla joten emme vuokraa aurinkopetejä. Olihan se mukava poikkeus ja iltapäivä kului siinä. Snorkkelointi paljasti että todella suuria kaloja oli ilmestynyt rannan tuntumaan. Suurimmat olivat ainakin käsivarren mittaisia. Rantatuolien vuokraaja taisi varoitella ettemme peloittelisi asiakkaita.

Erittäin suuri paatti ja pienet pönkät alla- hyvin kestää?

Retki ulkoilmamuseoon

Tutustuimme Kreetalaista elämänmenoa menneiltä ajoilta esittelevään museoon. Paikan nimi oli Lynchnostatis ja löytyi vain muutaman likometrin päässä hotellilta.

Ryytimaa paikalliseen tapaan, paljon tuoksuvia kasveja,rosmariinia, oreganoa...

Paikallista rakennustapaa ja käsityöläisten välineitä esittelyssä

Museossa oli paljon katseltavaa ja kolmikerroksisessa
talossa pääsi tutustumaan kreetalaiseen elämään.
 Alakerrassa oli tulisija ja nukkumatilat ilmeisesti ylhäällä. Yläkerta oli myös juhlallisenpi ja ehkä sinne on viety
 vieraita.
Yläkerrassa oli myös suuri ulkoterassi, jolla on taatusti
 viileää istuksia illalla. Tuli kyllä koulun verhoprojekti
 mieleen kun katseli talon verhoja. Tärkeintä on taatusti
ollut suojautuminen auringolta ja apuna ovat  olleet
 vielä puiset aurinkosuojat ikkunan ulkopuolella
 (shutters).

Pihalle oli koottu esittely paikallisista kivistä ja huimaa vaihtelua väreissä löytyi. Jopa kenties jotain vanhaa, jopa ällistyttävän vanhaa taisi löytyä.

Marmoria

Kakkua vai kiveä

Fossiili kivessä

Vierailu akvaariossa

Viimeinen retki tehtiin paikalliseen akvaarioon. Paikannimi oli Agua World ja kun sinne osti lipun sai käydä koko viikon ilmaiseksi uudestaan. Lapset olivat paikasta innoissaan ja kaikenlaisia eläimiä oli irrallaan ja ruokittiin juuri nenämme alla. Suuria iguaaneja, kilpikonnia, piikkihäntiä ja käärmeitä. Siinä vaiheessa kun kaksi boakäärmettä laskettiin vapaaksi taisin ottaa hieman etäisyyttä. No meillä ei lapset käärmeitä ujostele joten toinen sai pienenmän boan niskaansa. Painoa oli jotain 30 kiloa tällä alpino käärmeellä.

Olihan siellä myös paljon akvaarioita joissa oli mm. tursas, lentosimppuja ja muita kaloja. Nämä vapaana vipeltävät vaan taisivat viedä eninmän huomion.

Niin että miksi Kreikkaan?

No kelit ovat kyllä mieleen, meressä on aina hauska uida ja snorkkeloida, ruoka on hyvää, ihmiset mukavia ja eksotiikkaa riittää ainakin minun makuun. Persikka-, mandariini-, appelsiini-, granaattiomena-, kumkvatti-, aprikoosi-, päärynäpuut ynnämuut oudot puulajit ja kasvit ja eläimet.

Siinä avaimet  Kreikka-seikkailuun.

Terveisin Sirpa