Kangaskaupassa kirkastui sekin ajatus että pitää olla kankaista mallitilkut mukana, muuten on mahdotonta tietää onko esim. nauha yhteensopiva.
Suurin murhe oli tietysti vetoketjun onnistuminen, sekun tehdään ensin ja sitten vasta kootaan tyyny. Tärkeää oli silitellä välillä ja katsoa että kangas kääntyy hyvin ja vetoketju peittyy kankaan alle. No eihän se aluksi mennyt kuin oppikirjoissa mutta lopulta se onnistui.
Terenauhan ompelin vinokaitaleen sisään. Ensin silitin vinokaitaleen auki ja neulasin nyörin sisälle. Sitten ompelin nyörin etukappaleen reunaan oikeallepuolelle.
Terenauhanpäät liitin toisiinsa katkaisemalla nyörin ja jättämällä kaitaletta sentin verran hupuksi päälle. Taitoin kaitaleen pään sisälle ja ompelin käsin reunat yhteen huomaamattomin pistoin. Tarkoitus oli ettei katkos ole minkään sivun keskellä. Mutta kuinkas kävikään? Jatkos on nyt melkoisen lähellä alareunan keskustaa...
Ompelin etu- ja takakappaleet yhteen vain suoraompeleella. Reunat on huoliteltu jo etukäteen. Eli jos tulee purkamisen tarvetta niin se onnistuu melko kivuttomasti
Tyynyn kulmat on vielä keventämättä ja siistimistä jää vielä kouluun. Eli nurkista pitäisi ottaa kangasta pois saumanvaroista ettei nurkat ole muhkuraisia.
Verhot etenevät sitten syysloman jälkeen, tähän mennessä kuviokankaat on valmiiksi leikattu ja seuraavaksi leikkaan yksivärisen pellavan. Siinä mainiona apuna on suuri pöytä ja klipsit joilla kankaan voi kiinnittää pöytään. Niiden puutteessa myös painoja voi käyttää. Sitten ei tarvita kuin terävät sakset ja samanmoista silmää. Enpäs ollut kuullut että kangassaksilla ei saa edes paperia leikata. Eli lapset ei enää lainaa äiskän saksia askarteluun...
Terveisin Sirpa
